Lenin-opintokerhossa keskusteltiin torstaina 25.helmikuuta Leninin Mitä on tehtävä? -artikkelin pohjalta. Keskustelua oli vauhdittamassa prekariaattitutkija Jukka Peltokoski Tampereelta.
Peltokoski kirjoitti noin vuosi sitten verkkolehti Megafoniin artikkelin nimeltä "Leninismin aave". Siinä hän pohtii, mitä annettavaa Leninillä on organisaation, järjestäytymisen ja kommunikoinnin suhteen.
Peltokosken tausta on ns. uusissa kansalaisliikkeissä, jotka syntyivät mm. eläinten oikeuksien ja globalisaation vastustamisen tiimoilta vuosituhannen vaihteessa. Hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa ja tehnyt gradunsa veganismista.
Hän kertoi päätyneensä Leninin äärelle siitä syystä, että uusien liikkeiden kehittyminen tuntuu olevan hankalaa. Myös Megafoni-lehti kaipasi jostain uusia ideoita, joita Peltokoski löysi monen mielestä yllättävältä suunnalta. Leninillä nimittäin on huono maine tietyissä vasemmiston osissa, mutta ennakkoluulottomana tutkijana Jukka tutustui Leniniin ja löysi Leninin tuotannosta hyviä pointteja ja ajatuksia siitä, miten toimintaa kannattaa suunnata. Hän korosti, ettei ole Lenin-asiantuntija eikä leninisti, vaan lukee Leniniä inspiraation lähteenä siinä missä monia muitakin ajattelijoita.
Jukka Peltokoski kertoi saaneensa paljon palautetta artikkelistaan. Joidenkin mielestä Leniniä ei saa lukea, hänestä kirjoittamisesta puhumattakaan. Toisaalta alkamassa voi olla pienoinen Lenin-buumi: verkkoon on ilmestynyt uitakin tuoreita Leniniä käsitteleviä artikkeleita. Myös slovenialainen jonkin sortin muotiradikaaliajattelijaksi noussut Slavoj Zizek, joka käväisi viime vuoden lopulla Suomessa, käyttää Leniniä merkittävällä tavalla lähteenään.
Ohessa lyhyesti Jukka Peltokosken esille nostamia pointteja:
Täytyy tiedostaa spontaanien kansanliikkeiden ja poliittisen organisoituneen vastarinnan välinen dialektiikka. Ylhäältä päin ei joukkoja voida ohjata eikä opettaa. Tämä vaatii nöyryyttä ja myös ns. työläistutkimusta, eli on tutkittava, mitä työläiset ajattelevat ja mitä he tahtovat. Kyseessä ei ole ulkopuolinen tarkastelu vaan liikkeen sisäinen reflektio, itsearvio.
Poliittinen organisaatio on Leninille lehtiprojekti, nykytermein kommunikatiivista, vaikuttamaan pyrkivää toimintaa. Lehti luo mm. verkostoa ja erilaisia suhteita, tekee poliittisia paljastuksia, agitoi ja kasvattaa organisoituneeseen toimintaan pitkäjänteisesti. Peltokosken mukaan Mitä on tehtävä? on myös erinomainen mediaopas.
Leninillä korostuu myös sivistystehtävä hyvin keskeisenä. Esille nousee käsite lukeva, teoreettinen työläinen. Tällä hetkellä työväenluokka on huomattavasti sivistyneempi kuin Leninin aikoihin. Toisaalta sivistyneistö on entistä proletarisoituneempi. Myös yhteiskunta on nykyään monimutkaisempi kuin Leninin aikoihin. Tämä asettaa uusia haasteita poliittiselle organisaatiolle.
Alla vielä linkkejä muutamaan aineistoon:
Jukka Peltokosken artikkeli "Leninismin aave".
Jukka Peltokosken haastattelu sosialismi.net -verkkolehdessä:
Työläistutkimuksen perusteista Antonio Conti: "Tutkimus poliittisena
metodina"
Esimerkki työläistutkimuksesta Espanjasta: Precarias a la deriva
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Sisäisen Leninin etsintä on käynnistynyt
Ensimmäisessä opintokerhon kokoontumisessa lähdimme liikkeelle näkökulman valinnasta. Me emme opiskele Leniniä sen vuoksi, että kyseessä on suuri Venäjän vallankumouksen ikoni ja yhteiskunnallisten liikkeiden innottaja, vaan siksi että Leninillä on annettavaa nykyiselle radikaalille, vallankumoukselliselle vasemmistolle ja erityisesti kommunisteille.
Edellinen teesi vaatii tietysti painavia perusteita, joita opintokerhossa lähdimme erittelemään.
Totesimme, että Leninin ajatteluun on löydettävä tuore ja nykyaikainen näkökulma. Tulimme myös siihen tulokseen, että meillä ei ole tarvetta ”Lenin-eksegetiikkaan” tai pohtia sitä, mitä Lenin ”todella tarkoitti”. Me opiskelemme kapitalismia, työväenliikettä ja sosialismin näköalaa vallankumouksellisen, nykyajassa toimivan vasemmistolaisen, kommunistisen liikkeen näkökulmasta, aivan kuten Lenin itse aikoinaan.
Lähdimme sosialismi.netistä löytyvän Miika Salon mainion artikkelin innoittamana hakemaan ”sisäistä Leniniämme”. Toinen kevään suuri johtoajatus varastettiin suorasukaisesti ranskalaiselta Alain Badouilta, joka puhuu ”kommunistisesta hypoteesista”. Suomeksi sanottuna kommunismia pitää puolustaa ja sille on etsittävä uusia muotoja.
Aluksi hahmoteltiin Leninin ajattelun kehitystä aina 1890-luvun alun kansantaloustieteellisistä tutkimuksista II Internationaalin hajoamisen kautta Lokakuun vallankumoukseen 1917 ja Neuvostoliiton rakentamiseen.
Lenin korosti teoreettisessa ajattelussaan ja politiikassaan muutamaa seikkaa, jotka on hyvä pitää edelleen mielessä:
Kapitalistisen järjestelmän analyysi on erittäin tärkeää, eikä vain taloudellisen järjestelmän mielessä vaan poliittis-yhteiskunnallisena kokonaisuutena: mitä prosesseja, mitä virtauksia kapitalismissa milloinkin vallitsee, mitä poliittisia toimijoita ja tekijöitä pelikentällä on. SKP:ssa tätä harjoitetaan muun muassa viime vuonna ilmestyneessä Nykyinen kriisi ja Marx -kirjassa sekä viikottaisessa Tiedonantaja-lehdessä että upouudessa Tiedonantajan verkkolehdessä tiedonantaja.fi.
Lenin piti erittäin tärkeänä kamppailua valtiovallasta. Ei ole yhdentekevää, mikä taho valtiovaltaa pitää hallussaan. Korruptiorahalla ostettu nykyinen porvarihallitus on tästä hyvä esimerkki. Tässä yhteydessä puhuimme opintokerhossa myös eduskuntavaaleista. Lenin korosti usein sitä, että porvarillisiin vaikutuskanaviin pitää ottaa osaa ja kamppailla silläkin tontilla. Myös ay-liikkeessä, oli se sitten kuinka hampaaton hyvänsä.
Esimerkiksi uusliberalismia ei koskaan olisi voitu lanseerata maailmassa niin voimakkaasti ilman valtiovallan hyväksikäyttöä. 1970-luvun Chile on tästä varoittava esimerkki. Pinochetin vallankaappaus ja fastistisen kurivaltion pystyttäminen olivat ehto uusliberalistisen talousmallin soveltamiselle. Vaati kovaa valtiollista kuria ja suoraa väkivaltaa, että Chileen saatiin ensimmäisenä maailmassa uusliberalistinen komento.
Myös Suomessa uusliberalistisen politiikan läpiviemiseksi on Euroopan unionin jäsenyyden lisäksi tarvittu määrätietoista porvarillista hallituspolitiikkaa, jossa vasemmisto on joko ollut mukana tai kykenemätön löytämään vaihtoehtoja.
Toisaalta kapitalismin viimeisin talouskriisi osoittaa, miten globaali ja uusliberalistinen talousjärjestelmä kaikesta kansainvälisyydestään huolimatta tukeutuu kansallisvaltioihin ja niiden kansantalouksiin. Islanti on hyvä esimerkki, miten kapitalismin kriisi onkin yhtäkkiä valtiotason katastrofi. Kapitalismin finanssikriisiin on etsitty vastauksia nimenomaan valtiotasolla. Yllättäen kansantalouksilla on merkitystä, toisin kuin valtavirran taloustiede vielä jokin aika sitten yritti vakuutella.
Kolmas esimerkki valtiovallan merkityksestä on Yhdysvaltain imperialismi. Ei ole epäilystäkään, etteikö Yhdysvaltain harjoittama globaali väkivalta tuottaisi nimenomaan Yhdysvalloille etua. Yhdysvallat on vain saanut ylipuhuttua hyödyllisiä hölmöjä sotapolitiikan ja eduntavoittelun kumppaneiksi.
Leninin teesiä tukevat myös kansainvälisten edistyksellisten liikkeiden kokemus. Esimerkiksi Etelä-Amerikan vasemmiston eteneminen on tapahtunut nimenomaan valtio kerrallaan, toki ylikansallista yhteistyötä etsien.
Huomion arvoista on, että joukkotoiminta oli silti Leninille parlamentaarista osallistumista tärkeämpää.
Vaikka kansallinen valtion taso on keskeinen, Lenin myös korosti kansainvälisyyttä. Finanssipääoma on ylikansallinen mahti, joten myös työväenluokan on järjestäydyttävä ylikansallisesti. Liikkeen on Leninin mielestä ”on kehiteltävä kansainvälisesti taktiikkaansa (ei ahtaasti kansallisena, vaan nimenomaan kansainvälisenä taktiikkana)” Koska työläisen taloudellinen asema on kansainvälinen, myös työläisen vapautumisen ehdot ovat kansainväliset. Sen vuoksi kommunistisen puolueen kannattaa panostaa kansainväliseen yhteistyöhön, vaikka resurssit olisivat rajalliset.
Leninille puolueorganisaatio ja sen pohtiminen oli äärimmäisen tärkeää. Kuten laulussa sanotaan, päämäärämme on vallankumous, ja se tarkoittaa luokkataistelua ei vain työväenluokan etujen puolesta vaan kaikkien luokkien ja luokkayhteiskunnan kumoamisen puolesta. Tähän tarvitaan hyvin omalaatuinen ja tarkoituksenmukainen järjestäytymisen tapa, jota Lenin käytännön pakon sanelemana pohti armottomasti. Hän kirjoittaa, miten ”proletariaatilla ei ole valtataistelussa muuta asetta kuin organisaatio.”
Sosialismin ja kommunismin siemenet itävät kapitalistisen yhteiskunnan sisällä, ja keskeisin näistä siemenistä on kommunistinen puolue itse. Sen vuoksi on erittäin tärkeää se, millainen puolue on ja millä periaatteilla se toimii.
Edellä mainittu kamppailu valtiovallasta ei onnistu ilman siihen kykenevää puoluetta. Toisaalta, jo demokratiankin toteutuminen vaatii sitä harjoittavan poliittisen järjestön, sen rakenteen ja periaatteiden olemassaoloa.
Parlamentaarinen, puolueisiin ja edustuksellisuuteen perustuva järjestelmä syntyi porvarillisten vallankumousten ja kapitalismin myötä. Se on se pelikenttä, tontti, jolla esimerkiksi keskustapuolue, demarit ja kokoomus toimivat. Niiden tarkoitus on kamppailla vallasta tällä tontilla ja tapella, mitä tontilla tehdään ja ketkä siellä hääräävät päällimmäisinä.
Kommunistisen puolueen rooli on tyystin toisenlainen. Kun Marx ja kumppanit perustivat ensimmäisiä kommunistisia liikkeitä 1800-luvun puolenvälin tienoilla, kommunistien pelikenttä, tontti määriteltiin oleellisesti laajemmaksi kuin yhdenkään muun puolueen. Osallistuminen parlamenttivaaleihin ja edustuksellisen demokratiaan on ollut vain yksi kommunististen puolueiden toimintatavoista, joilla suunnataan vallankumoukseen ja sosialismin rakentamiseen.
Lenin myös korostaa ajankohtaisiin olosuhteisiin soveltuvan organisaation mallin pohtimista. Toukokuussa tulossa oleva Suomen kommunistisen puolueen edustajakokous ja sen valmistelu tarjoavat oivan foorumin organisaation sisäiselle kritiikille ja toiminnan kehittämiselle.
Keskeistä Leninille on myös kapitalistisen talousjärjestelmän ja sen perustalle nousevien poliittis-oikeudellisten rakenteiden kritiikki ja pyrkimys kehittää laajempaa politiikkakäsitystä kuin mitä parlamentaarisen järjestelmän puitteissa on mahdollista. Se tarkoittaa sekä eduskunta- että kunnallisten päätöksentekokoneistojen lisäksi ja yli tapahtuvaa poliittista vaikuttamista ja toimintaa.
Opintokerhomme pohti myös jokapäiväistä kommunistina olemista ja toimimista.
Kommunistin rooli on usein niin sanotusti ”kohtuuton”. Se tarkoittaa sitä, että kommunistien pitää kyetä ja osata toimia tällä perinteisellä parlamentaarisen politiikan kentällä ja tavoitella edustajapaikkoja niin EU:n, Suomen valtion kuin kuntienkin tasolla ja kamppailla vallankumouksellisten, työväenluokan taisteluvalmiuksia kehittävien uudistusten puolesta.
Sen lisäksi meidän pitää rakentaa laajempaa poliittista ymmärrystä ja vaikuttamista ja pitää näkyvissä vallankumouksen, sosialismin ja kommunismin horisontti.
Tämä edellyttää arkipäivän poliittisen toiminnan dialektiikkaa, kapitalistisen järjestelmän analyysia, sitä Leninin korostamaa ”konkreettisen tilanteen konkreettista analyysia.” Sen tekeminen on kommunistisen liikkeen määrittävä, välttämätön ominaisuus.
Opintokerho ideoi jonkinlaista "Usein kysyttyjä kysymyksiä" -tietopankkia, johon voisi kerätä selkeitä ja yksinkertaisia kommunistien näkemyksiä esimerkiksi demokratiasta, perusturvan rahoittamisesta ja maahanmuutosta.
Meidän seuraava kokoontuminen on torstaina 25. helmikuuta klo 17.30, jolloin tutkija Jukka Peltokoski alustaa Leninin organisaatio- ja politiikkakäsityksistä. Jukkahan on tunnettu myös prekariaattitutkijana, joten työelämän prekaariudestakin voi varmasti kysellä.
Kotitehtävänä meistä itse kukin voi tutustua Kansan Uutisten Viikkolehdessä julkaistuun Sosialismi tänään? -artikkeliin, lukea tekstiä "leniniläisesti" ja miettiä, mitä tekstissä hahmotellussa sosialismissa on kommunistien näkökulmasta pielessä.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2113388/sosialismi-tanaan
Edellinen teesi vaatii tietysti painavia perusteita, joita opintokerhossa lähdimme erittelemään.
Totesimme, että Leninin ajatteluun on löydettävä tuore ja nykyaikainen näkökulma. Tulimme myös siihen tulokseen, että meillä ei ole tarvetta ”Lenin-eksegetiikkaan” tai pohtia sitä, mitä Lenin ”todella tarkoitti”. Me opiskelemme kapitalismia, työväenliikettä ja sosialismin näköalaa vallankumouksellisen, nykyajassa toimivan vasemmistolaisen, kommunistisen liikkeen näkökulmasta, aivan kuten Lenin itse aikoinaan.
Lähdimme sosialismi.netistä löytyvän Miika Salon mainion artikkelin innoittamana hakemaan ”sisäistä Leniniämme”. Toinen kevään suuri johtoajatus varastettiin suorasukaisesti ranskalaiselta Alain Badouilta, joka puhuu ”kommunistisesta hypoteesista”. Suomeksi sanottuna kommunismia pitää puolustaa ja sille on etsittävä uusia muotoja.
Aluksi hahmoteltiin Leninin ajattelun kehitystä aina 1890-luvun alun kansantaloustieteellisistä tutkimuksista II Internationaalin hajoamisen kautta Lokakuun vallankumoukseen 1917 ja Neuvostoliiton rakentamiseen.
Lenin korosti teoreettisessa ajattelussaan ja politiikassaan muutamaa seikkaa, jotka on hyvä pitää edelleen mielessä:
Kapitalistisen järjestelmän analyysi on erittäin tärkeää, eikä vain taloudellisen järjestelmän mielessä vaan poliittis-yhteiskunnallisena kokonaisuutena: mitä prosesseja, mitä virtauksia kapitalismissa milloinkin vallitsee, mitä poliittisia toimijoita ja tekijöitä pelikentällä on. SKP:ssa tätä harjoitetaan muun muassa viime vuonna ilmestyneessä Nykyinen kriisi ja Marx -kirjassa sekä viikottaisessa Tiedonantaja-lehdessä että upouudessa Tiedonantajan verkkolehdessä tiedonantaja.fi.
Lenin piti erittäin tärkeänä kamppailua valtiovallasta. Ei ole yhdentekevää, mikä taho valtiovaltaa pitää hallussaan. Korruptiorahalla ostettu nykyinen porvarihallitus on tästä hyvä esimerkki. Tässä yhteydessä puhuimme opintokerhossa myös eduskuntavaaleista. Lenin korosti usein sitä, että porvarillisiin vaikutuskanaviin pitää ottaa osaa ja kamppailla silläkin tontilla. Myös ay-liikkeessä, oli se sitten kuinka hampaaton hyvänsä.
Esimerkiksi uusliberalismia ei koskaan olisi voitu lanseerata maailmassa niin voimakkaasti ilman valtiovallan hyväksikäyttöä. 1970-luvun Chile on tästä varoittava esimerkki. Pinochetin vallankaappaus ja fastistisen kurivaltion pystyttäminen olivat ehto uusliberalistisen talousmallin soveltamiselle. Vaati kovaa valtiollista kuria ja suoraa väkivaltaa, että Chileen saatiin ensimmäisenä maailmassa uusliberalistinen komento.
Myös Suomessa uusliberalistisen politiikan läpiviemiseksi on Euroopan unionin jäsenyyden lisäksi tarvittu määrätietoista porvarillista hallituspolitiikkaa, jossa vasemmisto on joko ollut mukana tai kykenemätön löytämään vaihtoehtoja.
Toisaalta kapitalismin viimeisin talouskriisi osoittaa, miten globaali ja uusliberalistinen talousjärjestelmä kaikesta kansainvälisyydestään huolimatta tukeutuu kansallisvaltioihin ja niiden kansantalouksiin. Islanti on hyvä esimerkki, miten kapitalismin kriisi onkin yhtäkkiä valtiotason katastrofi. Kapitalismin finanssikriisiin on etsitty vastauksia nimenomaan valtiotasolla. Yllättäen kansantalouksilla on merkitystä, toisin kuin valtavirran taloustiede vielä jokin aika sitten yritti vakuutella.
Kolmas esimerkki valtiovallan merkityksestä on Yhdysvaltain imperialismi. Ei ole epäilystäkään, etteikö Yhdysvaltain harjoittama globaali väkivalta tuottaisi nimenomaan Yhdysvalloille etua. Yhdysvallat on vain saanut ylipuhuttua hyödyllisiä hölmöjä sotapolitiikan ja eduntavoittelun kumppaneiksi.
Leninin teesiä tukevat myös kansainvälisten edistyksellisten liikkeiden kokemus. Esimerkiksi Etelä-Amerikan vasemmiston eteneminen on tapahtunut nimenomaan valtio kerrallaan, toki ylikansallista yhteistyötä etsien.
Huomion arvoista on, että joukkotoiminta oli silti Leninille parlamentaarista osallistumista tärkeämpää.
Vaikka kansallinen valtion taso on keskeinen, Lenin myös korosti kansainvälisyyttä. Finanssipääoma on ylikansallinen mahti, joten myös työväenluokan on järjestäydyttävä ylikansallisesti. Liikkeen on Leninin mielestä ”on kehiteltävä kansainvälisesti taktiikkaansa (ei ahtaasti kansallisena, vaan nimenomaan kansainvälisenä taktiikkana)” Koska työläisen taloudellinen asema on kansainvälinen, myös työläisen vapautumisen ehdot ovat kansainväliset. Sen vuoksi kommunistisen puolueen kannattaa panostaa kansainväliseen yhteistyöhön, vaikka resurssit olisivat rajalliset.
Leninille puolueorganisaatio ja sen pohtiminen oli äärimmäisen tärkeää. Kuten laulussa sanotaan, päämäärämme on vallankumous, ja se tarkoittaa luokkataistelua ei vain työväenluokan etujen puolesta vaan kaikkien luokkien ja luokkayhteiskunnan kumoamisen puolesta. Tähän tarvitaan hyvin omalaatuinen ja tarkoituksenmukainen järjestäytymisen tapa, jota Lenin käytännön pakon sanelemana pohti armottomasti. Hän kirjoittaa, miten ”proletariaatilla ei ole valtataistelussa muuta asetta kuin organisaatio.”
Sosialismin ja kommunismin siemenet itävät kapitalistisen yhteiskunnan sisällä, ja keskeisin näistä siemenistä on kommunistinen puolue itse. Sen vuoksi on erittäin tärkeää se, millainen puolue on ja millä periaatteilla se toimii.
Edellä mainittu kamppailu valtiovallasta ei onnistu ilman siihen kykenevää puoluetta. Toisaalta, jo demokratiankin toteutuminen vaatii sitä harjoittavan poliittisen järjestön, sen rakenteen ja periaatteiden olemassaoloa.
Parlamentaarinen, puolueisiin ja edustuksellisuuteen perustuva järjestelmä syntyi porvarillisten vallankumousten ja kapitalismin myötä. Se on se pelikenttä, tontti, jolla esimerkiksi keskustapuolue, demarit ja kokoomus toimivat. Niiden tarkoitus on kamppailla vallasta tällä tontilla ja tapella, mitä tontilla tehdään ja ketkä siellä hääräävät päällimmäisinä.
Kommunistisen puolueen rooli on tyystin toisenlainen. Kun Marx ja kumppanit perustivat ensimmäisiä kommunistisia liikkeitä 1800-luvun puolenvälin tienoilla, kommunistien pelikenttä, tontti määriteltiin oleellisesti laajemmaksi kuin yhdenkään muun puolueen. Osallistuminen parlamenttivaaleihin ja edustuksellisen demokratiaan on ollut vain yksi kommunististen puolueiden toimintatavoista, joilla suunnataan vallankumoukseen ja sosialismin rakentamiseen.
Lenin myös korostaa ajankohtaisiin olosuhteisiin soveltuvan organisaation mallin pohtimista. Toukokuussa tulossa oleva Suomen kommunistisen puolueen edustajakokous ja sen valmistelu tarjoavat oivan foorumin organisaation sisäiselle kritiikille ja toiminnan kehittämiselle.
Keskeistä Leninille on myös kapitalistisen talousjärjestelmän ja sen perustalle nousevien poliittis-oikeudellisten rakenteiden kritiikki ja pyrkimys kehittää laajempaa politiikkakäsitystä kuin mitä parlamentaarisen järjestelmän puitteissa on mahdollista. Se tarkoittaa sekä eduskunta- että kunnallisten päätöksentekokoneistojen lisäksi ja yli tapahtuvaa poliittista vaikuttamista ja toimintaa.
Opintokerhomme pohti myös jokapäiväistä kommunistina olemista ja toimimista.
Kommunistin rooli on usein niin sanotusti ”kohtuuton”. Se tarkoittaa sitä, että kommunistien pitää kyetä ja osata toimia tällä perinteisellä parlamentaarisen politiikan kentällä ja tavoitella edustajapaikkoja niin EU:n, Suomen valtion kuin kuntienkin tasolla ja kamppailla vallankumouksellisten, työväenluokan taisteluvalmiuksia kehittävien uudistusten puolesta.
Sen lisäksi meidän pitää rakentaa laajempaa poliittista ymmärrystä ja vaikuttamista ja pitää näkyvissä vallankumouksen, sosialismin ja kommunismin horisontti.
Tämä edellyttää arkipäivän poliittisen toiminnan dialektiikkaa, kapitalistisen järjestelmän analyysia, sitä Leninin korostamaa ”konkreettisen tilanteen konkreettista analyysia.” Sen tekeminen on kommunistisen liikkeen määrittävä, välttämätön ominaisuus.
Opintokerho ideoi jonkinlaista "Usein kysyttyjä kysymyksiä" -tietopankkia, johon voisi kerätä selkeitä ja yksinkertaisia kommunistien näkemyksiä esimerkiksi demokratiasta, perusturvan rahoittamisesta ja maahanmuutosta.
Meidän seuraava kokoontuminen on torstaina 25. helmikuuta klo 17.30, jolloin tutkija Jukka Peltokoski alustaa Leninin organisaatio- ja politiikkakäsityksistä. Jukkahan on tunnettu myös prekariaattitutkijana, joten työelämän prekaariudestakin voi varmasti kysellä.
Kotitehtävänä meistä itse kukin voi tutustua Kansan Uutisten Viikkolehdessä julkaistuun Sosialismi tänään? -artikkeliin, lukea tekstiä "leniniläisesti" ja miettiä, mitä tekstissä hahmotellussa sosialismissa on kommunistien näkökulmasta pielessä.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2113388/sosialismi-tanaan
tiistai 26. tammikuuta 2010
Lenin-linkkejä suomen kielellä
Tampereella sijaitsevan Lenin-museon verkkosivuilta löytyy tiivistä tietoa Leninistä.
Lenin-museo
Marxilaisten tekstien arkistossa on koko joukko Leninin keskeisiä tekstejä suomennettuna.
Marxist Internet Archive: Lenin
Sosialismi.netin toimittaja Miika Salo kirjoitti syksyllä innovatiivisen tekstin Leninin poliittisesta tyylistä.
Miika Salo: Lenin kolmen pisteen kehällä
Megafoni-verkkolehdessä Miika Salo ja Joonas Laine arvioivat Leninin imperialismi- ja finanssipääomateorioita kriittisesti.
Finansoituminen ja Leninin finanssipääoman kritiikki
Jukka Peltokoski kirjoittaa Megafonissa etupäässä Leninin Mitä on tehtävä? -tekstin tulkintaa mielenkiintoisella tavalla.
Leninismin aave
Slavoj Zizek arvioi Leninin perintöä Megafoni-verkkolehdessä.
Leninin perintö
Lenin-museo
Marxilaisten tekstien arkistossa on koko joukko Leninin keskeisiä tekstejä suomennettuna.
Marxist Internet Archive: Lenin
Sosialismi.netin toimittaja Miika Salo kirjoitti syksyllä innovatiivisen tekstin Leninin poliittisesta tyylistä.
Miika Salo: Lenin kolmen pisteen kehällä
Megafoni-verkkolehdessä Miika Salo ja Joonas Laine arvioivat Leninin imperialismi- ja finanssipääomateorioita kriittisesti.
Finansoituminen ja Leninin finanssipääoman kritiikki
Jukka Peltokoski kirjoittaa Megafonissa etupäässä Leninin Mitä on tehtävä? -tekstin tulkintaa mielenkiintoisella tavalla.
Leninismin aave
Slavoj Zizek arvioi Leninin perintöä Megafoni-verkkolehdessä.
Leninin perintö
Lenin-opintokerho Helsingissä kevätkaudella 2010
V.I. Leninin syntymästä tulee 2010 huhtikuussa kuluneeksi 140 vuotta. Lenin on myös nousemassa esiin vasemmistolaisessa keskustelussa laajemminkin. Tästä osoituksena ovat mm. Tiedonantajassa sekä verkkolehti sosialismi.netissä että Megafonissa julkaistut Leniniä tuoreista näkökulmista käsittelevät artikkelit. Myös Suomessa marras-joulukuun vaihteessa vieraillut slovenialainen yhteiskuntafilosofi Slavoj Zizek on omassa tuotannossaan käsitellyt ja kehitellyt Leninin ajatuksia.
SKP:n Helsingin piiri järjestää yhdessä DSL:n kanssa opintokerhon Leninistä ja Leninin ajattelusta. Kerho kokoontuu SKP:n toimistolla (Haapaniemenkatu 7-9B, 9. kerros) joka kuukauden viimeisenä torstaina, poikkeuksena huhtikuu, jolloin tapaamme torstaina 22.4., Leninin syntymäpäivänä. Kellonaika on 17.30. Opintokerhoa vetää toimittaja Marko Korvela, ja mukana on myös vierailevia asiantuntija-alustajia.
Alustava ohjelma:
To 28. tammikuuta
Leninin Valtio ja vallankumous vuodelta 1917 on kenties radikaalein Suomessa koskaan kirjoitettu poliittinen teksti. Kuka Lenin oli miehiään, mitä muuta hän kirjoitti ja miksi Leniniä kannattaa edelleen lukea? Toimittaja Marko Korvela avaa keskustelua.
To 25. helmikuuta Lenin kirjoitti vuonna 1902 Mitä on tehtävä? -pamfletin. Mitä sille olisi tehtävä? Tutkija Jukka Peltokoski avaa näkökulmaa yhteen Leninin keskeisimmistä teksteistä.
To 25. maaliskuuta
Mitä lastentauteja kommunismissa nykyään voi piillä? Mitä vinkkejä Leninin "Vasemmistolaisuus" lastentautina kommunismissa -teksti tarjoaa nykypäivän poliittiselle toiminnalle?
To 22. huhtikuuta
Lenin 140 vuotta.
To 27. toukokuuta
Leninin perintö. Miten esimerkiksi italialainen Antonio Gramsci ja slovenialainen Slavoj Zizek käyttävät Leniniä ja mitä voisimme oppia heidän tavastaan lukea Leniniä?
----------------------------------------------------------
"Ilman vallankumouksellista teoriaa ei voi olla vallankumouksellista liikettäkään."
V.I. Lenin
"Leninin tavalla asettaa kysymyksiä voidaan saada selville vastauksia, joita toisenlaiset lähestymistavat eivät kykene löytämään."
- Miika Salo / TA 44/2009
"...Leninin työkalupakista vaikuttaisi löytyvän edelleen jotain kättä
pidempää..."
- Jukka Peltokoski / Megafoni 1/2009
SKP:n Helsingin piiri järjestää yhdessä DSL:n kanssa opintokerhon Leninistä ja Leninin ajattelusta. Kerho kokoontuu SKP:n toimistolla (Haapaniemenkatu 7-9B, 9. kerros) joka kuukauden viimeisenä torstaina, poikkeuksena huhtikuu, jolloin tapaamme torstaina 22.4., Leninin syntymäpäivänä. Kellonaika on 17.30. Opintokerhoa vetää toimittaja Marko Korvela, ja mukana on myös vierailevia asiantuntija-alustajia.
Alustava ohjelma:
To 28. tammikuuta
Leninin Valtio ja vallankumous vuodelta 1917 on kenties radikaalein Suomessa koskaan kirjoitettu poliittinen teksti. Kuka Lenin oli miehiään, mitä muuta hän kirjoitti ja miksi Leniniä kannattaa edelleen lukea? Toimittaja Marko Korvela avaa keskustelua.
To 25. helmikuuta Lenin kirjoitti vuonna 1902 Mitä on tehtävä? -pamfletin. Mitä sille olisi tehtävä? Tutkija Jukka Peltokoski avaa näkökulmaa yhteen Leninin keskeisimmistä teksteistä.
To 25. maaliskuuta
Mitä lastentauteja kommunismissa nykyään voi piillä? Mitä vinkkejä Leninin "Vasemmistolaisuus" lastentautina kommunismissa -teksti tarjoaa nykypäivän poliittiselle toiminnalle?
To 22. huhtikuuta
Lenin 140 vuotta.
To 27. toukokuuta
Leninin perintö. Miten esimerkiksi italialainen Antonio Gramsci ja slovenialainen Slavoj Zizek käyttävät Leniniä ja mitä voisimme oppia heidän tavastaan lukea Leniniä?
----------------------------------------------------------
"Ilman vallankumouksellista teoriaa ei voi olla vallankumouksellista liikettäkään."
V.I. Lenin
"Leninin tavalla asettaa kysymyksiä voidaan saada selville vastauksia, joita toisenlaiset lähestymistavat eivät kykene löytämään."
- Miika Salo / TA 44/2009
"...Leninin työkalupakista vaikuttaisi löytyvän edelleen jotain kättä
pidempää..."
- Jukka Peltokoski / Megafoni 1/2009
Tilaa:
Kommentit (Atom)
